Pelson vankilan toiminta turvattava

Tiistai 9.3.2010 - Tuomo Hänninen

Eilen oli vähän tavallisesta poikkeava maakuntamaanantai. Keskustan laki- ja perustuslakivaliokuntien kansanedustajat avustajineen kokoontuivat aamulla Oulussa ja suuntasivat kohti Vaalaa. Päivän ohjelmassa olivat tutustumiskäynnit Pelson vankilaan, Veneheiton kyläkauppaan ja Kassu Halosen taidetaloon. Pikkubussiamme emännöi koko päivän Vaalan kunnanjohtaja Tytti Seppänen.

Pelson vankila on elänyt epävarmuuden aikaa, koska sen yllä on leijunut lopettamisen uhka. Viime vuonna Rikosseuraamusvirasto Rise lopulta teki päätöksen, että vankila säilyy, mutta sen toimintaa supistetaan. Nykyisestä 209 vankipaikasta leikataan melkein puolet pois ja tulevaisuudessa vankeja voi Pelsossa enimmillään olla 120. Samalla henkilökunnan määrä tiputettiin 126 virasta 80 virkaan.

Päätöksiä on meille kansanedustajille perusteltu vankilan huonolla kunnolla ja vanhanaikaisuudella. Käynti vankilassa avasi silmiä asian suhteen. Tokihan Pelsosta korjattavaa löytyy, mutta pääsääntöisesti tilat ovat toimivat eikä vankilassa ole yhtäkään paljuselliä.

Pelso on ns. toimintavankila. Vangit työskentelevät kuntonsa mukaan karja-, metsä- ja maataloudessa. Vierailun kohokohta oli käynti lampolassa, jossa pienet karitsat yrittivät väenväkisellä karata emojensa luota tutustumaan vierailijoihin. Karitsat saivat varmasti kyynisimmänkin kansanedustajan hyvällä tuulelle ja uskonkin, että eläinten kanssa työskentely on vangeille mielekästä työtä, mutta myös erinomaista terapiaa. Vankilan henkilökunta kertoikin, että osa vangeista pystyy näyttämään tunteitaan vain hoitamilleen eläimille.

Matkan aikana vahvistui selkeä käsitys, että Pelson vankila tulee säilyttää modernina toimintavankilana myös tulevaisuudessa. En näe mitään järkevää syytä vankilan lopettamiseen, koska se on sijainniltaan ja toiminnaltaan erinomainen eikä missään ole näkyvissä viitteitä kokonaisvankimäärän äkillisestä vähenemisestä.

Perustuslaki on demokratian perusta ja tukipilari

Perjantai 5.3.2010 klo 14:47 - Tuomo Hänninen

Ministeri Christoffer Taxellin perustuslakia pohtinut komitea sai työnsä päätökseen noin kuukausi sitten. Komitea esitti, että pääministerin asemasta Suomen edustajana EU:ssa säädettäisiin perustuslaissa. Komitean perustelee päätöstään sillä, että täsmennys turvaisi eduskunnan aseman ja vaikutusmahdollisuudet Suomen EU-kantojen määräytymisessä.

Ulkopolitiikan johtamista koskevaa perustuslain säännöstä ei muutettaisi, vaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaisi edelleen tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Vaikka ulkopoliittisiin oikeuksiin ei koskettaisi, kaventuisi presidentin rooli entisestä, koska presidentin valtaa vähennettäisiin muuten. Tällainen tapaus olisi esimerkiksi tilanteet, joissa valtioneuvoston ratkaisuehdotus vastaa eduskunnan kantaa.

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa eduskunnan asemaa. Käytännössä, näin enemmistöhallitusten aikana, uudistus lisäisi valtioneuvoston ja erityisesti pääministerin valtaa. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä työryhmän esitykselle mielelläni annan tukeni. Vääntö asian tiimoilta on lopetettava ja parlamentarismi on saatava kunniaan.

Valiokunnan jäsenillä oli hiljattain mahdollisuus tutustua 15 vuotta vanhan Etelä-Afrikan demokratian toimintaan. Nelson Mandela oli tunnetuin mustein ihmisoikeustaistelija. Hän vapautui 20 vuotta sitten yli 20 vuoden vankeudesta ja vasta vuonna 1994 järjestettiin vaalit, johon myös mustat pystyivät osallistumaan.

Etelä-Afrikan yksityiskohtainen perustuslaki säädettiin vuosina 1994–1996 ja kaikissa uudistuksissa perustuslaillinen tarkastelu on tarkka. Sinänsä kauniiseen ja afrikkalaisittain kehittyneeseen maahan on jäänyt jännitteitä, jotka ilmenevät väkivaltana ja turvattomuutena. Matkailun kehittymiseksi ongelma tulisi poistaa. Jalkapallon MM-kisat tänä kesänä on melkoinen testi turvallisuudelle ja samalla maan kehittymiselle. 

Huonommassa asemassa olevien asiaa hoidetaan teoilla

Torstai 25.2.2010 - Tuomo Hänninen

Eilen käytiin suuressa salissa paikoin kiivastakin väittelyä, kun oppositio otti yhteen hallituksen kanssa välikysymyskeskustelussa. Vasemmistoliiton alulle panemassa ja koko opposition allekirjoittamassa välikysymyksessä tivattiin hallituksen toimia pienituloisten aseman parantamiseksi ja tuloerojen kasvun estämiseksi.

Opposition syytöksiin hallitus vastasi esittämällä konkreettisten toimenpiteiden listan. Listasta muodostui pitkä ja monipuolinen, kuten hallitusohjelma on edellyttänytkin. Hallitusohjelmassa olevat toimet ja Sata-komitean työssä tehdyt linjaukset yhdessä vievät heikommassa asemassa olevien asiaa eteenpäin ja ovat samalla hyvää työtä köyhyyttä vastaan. Listalta löytyvät mm. takuueläke, joka nosti pienituloisimman osalla kansaneläkettä yli 100 eurolla. Lisäksi mm. pienimmät sairaus- ja vanhempainpäivärahat nostettiin viime vuoden alussa työmarkkinatuen tasolle. Korotus kuukaudessa on yli 170 euroa. Tämä helpotti mm. lapsiperheiden tilanne, mutta ne tarvitsevat myös tulevaisuudessa huomiota.

Toki tiedän ja hallitus hyvin tiedostaa, että työllistäminen on parasta sosiaalipolitiikkaa ja kuntapuolella kunnallispolitiikkaa. Tiedän myös, että kaksista elämä ei niillä noin 700 000 kansalaisella, joiden arvioidaan elävän köyhyysrajalla, ole. Pitkään jatkuessa tämä johtaa syrjäytymiseen ja vieraantumiseen hyvinvointiyhteiskunnastamme. Nyt tehdyt 730 miljoonan euron etuuksien nostot ovat näin ollen tulleet kipeään tarpeeseen. Etuuksia tulee edelleenkin parantaa juuri heikoimmassa asemassa olevien osalta. Näin vaikutetaan suoraan tuloeroihin supistavasti.

Esimerkkeinä hyvistä täsmätoimista köyhyyden torjumiseksi ovat tällä vaalikaudella tehdyt opintotuen monet parannukset. Opiskelijat elävät jatkuvassa paineessa opintojen, työnteon ja toimeentulon yhteensovittamiseksi. Jotta tilanne helpottuisi, on hallitus jonkin aikaa sitten nostanut opintotukea sekä tulorajoja. Nyt myös työssä olevien ja työttömien aikuiskoulutusetuuksia on kehitetty. Aikuiskoulutustuen tasoa korotettiin työttömyysturvan tasoiseksi, ja muutenkin tukijärjestelmää on uudistettu. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluuta on edistetty. Kaikki nämä ovat köyhyyttä torjuvia toimia ja muutenkin työelämää kehittäviä ja työuria pidentäviä toimia.

Yliopistoille perusrahoitus uuden yliopistolain mukaisesti

Perjantai 12.2.2010 klo 12:18 - Tuomo Hänninen

Eilisen kyselytunnin kuumimmaksi aiheeksi nousi yliopistojen rahoitus ja erityisesti Oulun yliopiston vaikea taloudellinen tilanne. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja opetusministeri Henna Virkkunen saivat vastata tiukkoihin kysymyksiin. Välillä keskusteluun tuli jo syyttelyn makua, kun ministereiltä tivattiin vastauksia Oulun yliopiston perusrahoituksen ongelmiin.

Kun uusi yliopistolaki viime kesänä hyväksyttiin, luvattiin samalla, ettei yliopistojen perusrahoitus uuden lain myötä pienene. Oulun yliopisto syyttää nyt opetusministeriötä ja valtionvarainministeriötä tämän lupauksen pettämisestä. Yliopiston laskelmien mukaan tämän vuoden talousarviossa on 8-9 miljoonan euron rahoituksellinen alijäämä, joka johtuu perusrahoituksen supistamisesta ja pakollisista palkankorotuksista sekä yliopistolle annetuista uusista taloudellisista velvoitteista.

Huonolta näyttävä taloustilanne on johtanut yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden pääpainopisteenä ovat yksiköiden tukitehtävissä olevat sekä Kajaanin yliopistokeskus. Yhteensä neuvottelut kohdistuvat 1600 henkilöön. Suurin uhka koettelee mielestäni Kajaanin yliopistokeskuksen tulevaisuutta. Tuo yksikkö on Kainuun ainoa yliopistotason koulutusta antava taho ja sen lopettamisella olisi valtava merkitys koko maakunnan tulevaisuudelle.

Asia oli tiukassa keskustelussa jo Keskustan ryhmäkokouksessa. Opetusministeri ja sitä kautta koko hallitus velvoitetaan vastaamaan uuden yliopistolain mukaisesta riittävästä perusrahoituksesta. Tarvitaan rahoitus, joka takaa toiminnan emoyliopistolle ja turvaa myös emoyliopiston ulkopuolella olevan toiminnan. Oulun tapauksessa tämä tarkoittaa Kajaanin yliopistokeskuksen ja opettajankoulutuslaitoksen toiminnan. Tämä on turvatta seuraavassa lisäbudjetissa.

Luottamus - monen asian summa

Keskiviikko 10.2.2010 - Tuomo Hänninen

Vaalikauden viimeiset valtiopäivät avattiin viikko sitten kireissä tunnelmissa ja jälkipuheita riittää pitkäksi aikaa. Eduskunnassa puhemiehen tapa johtaa ja tiedottaa sekä yritys jyrätä hallinnon kehittämisessä ja ehkäpä perustuslain uusimisessa presidentin valtaoikeuksien kysymykset toivat jännitteitä puhemiehen vaaliin ja vaikuttivat puhemies Niinistön alhaiseen 89 äänen tulokseen.

Vuosittain puhemiehen vaalissa on annettu puolueiden asettamien ehdokkaiden ulkopuolelle 5–10 ääntä. Suljettu lippuäänestys mahdollistaa huumorin, itsekkyyden tai muun vinkeen pohjalta tapahtuvan poikkeamisen. Minulle tämä huumori ei ole vielä avautunut. Tässä vaalissa oli selvästi syvällisemmästä ilmiöstä kysymys. Luottamus puolin ja toisin taisi horjua.

Eduskunnan kansliatoimikannan ja perustuslakivaliokunnan jäsenenä läheltä seuraan ja osallistun edellä mainittuihin keskusteluihin. Äänestin periaatteideni pohjalta puolueiden esitysten mukaisesti, mutta hyvin aistin tunnot, joiden pohjalta poikkeavat ratkaisut suljettuun lippuun oli tehty. Tukeni puhemiehelle osaltani helpottaa avointa vaikuttamista eduskunnan hallinnossa käytävissä keskusteluissa. Pälyilyyn ja peittelyihin ei ole tarvetta.

Kireissä avauspuheissa perusteluina tuli esille puhemiehen nipotus eduskunnan määrärahoissa. Tiukat matkustusohjeet ärsyttävät kansainvälisiin asioihin suuntautuneita, paljon reissaavia edustajia. Paljon muustakin oli kysymys. Koko yhteisö on kaivannut puhemiestä rintamaan puolustamaan edustuksellista demokratiaa. Ylhäältä piikittelyn sijaan puhemiestä on toivottu samalle tasolle ja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Kansanvallan tyyssijan sisäistä kehittämistä ja yhteiskunnan muita kansallisia ja kansainvälisiä haasteita tulisi hoitaa yhtä jalkaa.  

Luottamusta ja monipuolista yhteistyötä tarvitaan juuri nyt, kun yhteiskuntamme pahimpia ongelmia -kasvavaa työttömyyttä, väestön ikääntymisen pulmia ja kansantalouden nopean lisävelkaantumista - lähdetään torjumaan. Erityisesti nuorten työttömyyden kasvu vaatii nopeita toimia.

Lomaa on monenlaista

Perjantai 29.1.2010 klo 13:59 - Tuomo Hänninen

Kansanedustajien kuuden viikon istuntotauko on päättymässä ja kevätistuntokausi alkaa ensi viikolla. Tiistaina on puhemiehistön vaali ja keskiviikkona valtiopäivien avajaiset. Palaverit ja kokoukset alkavat rullata alkuviikosta ja valiokuntatyö osallani torstaina.

Tässäkin vuodenvaihteessa käytiin toimittajien käynnistämä ja edellisen ulkoministerin, kansanedustaja Ilkka Kanervan istuntotaukojen lyhentämistä koskevalla lausunnolla vauhdittama ärhäkkä keskustelu. Varsinkin nuoret edustajaäidit kärjekkäästi torjuivat Kanervan näkemykset. Tehdyssä lehtihaastattelussa ilmoitin olevani valmis lyhentämään joulutaukoa parilla viikolla. Tällä haluaisin vähentää edestakaista höntäystä vuoden alussa pidettävien kokousten ja kodin välillä.

Loma budjetin käsittelyn ja jouluhössötyksen jälkeen oli paikallaan. Kuuden viikon sitkas romuska kaipasi myös liikunnallista jatkohoitoa. Aikaa kului järjestötoimintaan kuuluvien tilinpäätösten ja kertomusten laatimiseen. Kalastusalueen osakaskunta, jahtiseura ja palvelujärjestöt kaipasivat toimia ja osanottoa vakiintuneen käytännön turvaamiseksi.

Tähänkin lomaan sisältyi kolmella viikolla tuntijakotyöryhmän kokous Helsingissä ja kun olen ainoa edustaja Jyväskylän pohjoispuolelta, niin kokouksissa on myös käytävä pohjoista puolustamassa. Laadukkaat talouteen ja matkailuun liittyvät seminaarit, pikku alustuskin toisessa sekä kommenttipuheenvuoro liikunnanopettajien opintopäivillä Tampereella toivat sisältöä lomaan. Lisäksi kävin antoisalla vierailulla ja keskustelemassa oppilaiden kanssa entisessä opinahjossa lukiolla. Esillä olivat mm. koulutus, opintotuki, pakolaispolitiikka, koululiikunta ja huumeet.

Elinkeinopuolella yritystoiminta, maatalous, metsätalous ja Taivalkosken näkymät olivat eri muodoissa järjestöjen edustajien kanssa käsittelyssä ja sain hyviä eväitä mukaani hoidettavaksi. Työttömyyden kasvusta ja varsinkin nuorisotyöttömyydestä tulee kevään puheenaihe. Nyt tarvitaan oikeita toimia sekä valtiolta että kunnilta.

Ensi viikon Helsingin reissuun otan mukaani luonnollisesti sukset. Hyvä lumitilanne etelässäkin ja koitokset kannustaa. Vaikka tehoja treeneissä en enää uskalla ottaa, niin luottavaisin mielin olen lappu rinnassa parlamenttihiihdoissa tiistaina starttaamassa. Muutaman vedon Munakalla olisi keho vielä kaivannut.

Oikeastaan, kun reissut ja loman toimet yhteen niputan, jos nyt kysyttäisiin niin en olisi istuntovapaata juuri lyhentämässä. Muuten loman ohjelmasta pitäisi tinkiä ja stressiäkin voisi pukata. Intoa puhkuen olen Arkadianmäelle menossa.

Puheenjohtaja haussa

Maanantai 25.1.2010 klo 13:04 - Tuomo Hänninen

Yllättävän suuren mediakohun ovat saaneet aikaan puolueemme keulahahmot omilla ilmoituksillaan. Puheenjohtajamme, pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti juuri ennen joulua luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta ensi kesänä Lahden puoluekokouksessa. Nykyinen varapuheenjohtaja, ympäristöministeri Paula Lehtomäki vielä syvensi kohua ilmoittamalla perhesyihin viitaten, ettei ennakkosuosiostaan huolimatta ole tavoittelemassa puheenjohtajuutta. Hän on luopumassa myös puolueen varapuheenjohtajan paikalta.

Meidät keskustalaiset on yllättänyt se huoli, mikä toimittajilla ja suurella yleisöllä on syntyneestä tilanteesta. Paulan ratkaisu on saanut myönteistä palautetta. On helposti ymmärrettävää, että aatesisaret ja -veljet kantavat huolta puolueemme keulakuvasta. Huoli toimittajien keskuudessa kertoo paljon puolueemme merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tämä taas on hyvä asia ja takaa sen, että uuden puheenjohtajan valintaprosessia seurataan tiiviisti.

Uudelta puheenjohtajalta vaaditaan asiaosaamisen ja johtajaominaisuuksien lisäksi kykyä viedä puolue seuraavassakin eduskuntavaalissa hyvään vaalitulokseen ja on siten oltava uskottava ehdokas tulevaksi pääministeriksi. Puheenjohtajalta odotetaan myös mediataitoja, uskottavaa arvopohjaa ja kykyä visioida huomiseen. Häneltä odotetaan Matti Vanhasen yhteistyötaitoja, Esko Ahon johtajuutta ja Paula Lehtomäen vetovoimaisuutta. Kaiken tämän tulee ilmetä samassa persoonassa.

Johtajan pallin vapauduttua hakijoitakin on jo ilmoittautunut. Kunniapuheenjohtajamme Paavo Väyrynen ei löytänyt perusteita jäädä pois puolueen pelastajan roolista. Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi oli tehnyt päätöksen lähteä kisaan heti Vanhasen ilmoituksen tultua ja toi päätöksensä julki viime viikolla. Paria uutta hakijaa odotetaan vielä mukaan. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja meppi, ex-pääministeri miettivät kuumeisesti lähtemistään mukaan. Uskottavuus pääministeriksi karsii nuoria ulos vaalivankkureista.

Hallituksen ja puolueiden keulahahmojen mahdollisuudet sovittaa työ- ja perhe-elämä yhteen on lähes mahdoton tehtävä. Kentän odotukset koko maan asuttamista ajavassa puolueessa nähdä pääministeri omassa pitäjässään ovat suuret. Toisaalta maan luotsaaminen laman yli mahdollisimman pienin vaurioin asettaa pääministerin hartioille suuria odotuksia.

Juhannukseen mennessä päätös puheenjohtajasta on tehty ja vereksin voimin lähdemme vaalityöhön. Puolueen keulahahmo tarvitsee tuekseen ehyen puolueen, koko puolueen kenttäväen ja kasvavan muun kannattajakunnan tuen. Tätä eheyttä vaaliprosessilta nyt odotan.

Sata-komitea teki hyvää pohjatyötä

Perjantai 8.1.2010 klo 8:06 - Tuomo Hänninen

Sosiaaliturvauudistuksia miettimään asetettiin kesällä 2007 Sata-komitea. Komitean toimiaikana maamme taloustilanne on muuttunut dramaattisesti kansainvälisen taantuman takia, nousukaudesta on siirrytty keskelle lamaa. Huonommassa taloustilanteessa joutuvat useammat turvautumaan sosiaaliturvaan, joten muutokset tulevat vaikuttamaan moniin.

Sata-komitea luovutti joulukuussa 2009 loppumietintönsä sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Komitean loppumietinnössä on yli 50 ehdotusta sosiaaliturvan riittävyyden, kannustavuuden, selkeyttämisen ja kestävyyden parantamiseksi. Nämä ehdotukset liittyvät mm. perusturvan ja ansioturvan parantamiseen, työllisyyden edistämiseen, sosiaaliturvan selkeyttämiseen ja byrokratialoukkujen vähentämiseen.

Osaa Sata-komitean matkan varrella esittämistä ehdotuksista on jo viety eteenpäin. Näistä yksi on Keskustan tiukasti ajama takuueläke, joka nostaa täyttä kansaneläkettä saavan yksinäisen henkilön eläkettä noin 100 euroa kuukaudessa ensi vuodesta alkaen.

Jotta kaikkein köyhimpien peruspäivärahalla elävien tilannetta saataisiin parannettua, tulisi tuota rahaa nostaa. Hanke on kuitenkin kaatunut SDP:n vastustukseen. Demarit ovat sitoneet peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen yhteen eivätkä suostu nostamaan peruspäivärahaa ilman, että ansiosidonnaiseen saadaan korotus. Tähän eivät valtion rahat ole riittäneet ja pienituloisimpien kipeästi kaipaama uudistus on jäänyt tekemättä.

Sata-komitea ehdottaa yleisen asumistuen eri asumisen tukimuotojen yhdistämistä, jos se selvitystyön valmistuttua osoittautuu järkeväksi. Loppumietintöön sisältyy myös toimeentuloturvaa ja työllistymismahdollisuuksien lisääviä esityksiä. Sosiaaliturvan uudistuksissa koottaisiin myös sosiaaliturvalainsäädäntö johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, jota ehdottomasti toivotaan.

Uusi vuosi ja uusi, haastava vuosikymmen

Maanantai 4.1.2010 klo 11:31 - Tuomo Hänninen

Syvä taloudellinen lama on sävyttänyt elämäämme syksystä 2008 lähtien. Leimaa antavia ajalle ovat viennin romahtaminen, yhteisöveron tuoton lasku, valtion velkaantuminen sekä työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden raju kasvu. Samalla kansalaisten rahankäyttö on muuttunut varovaiseksi.

Suurin uudistus tässä vuodenvaihteessa liittyy aluehallintoon. Lääninhallitusten toiminta entisessä muodossa lakkaa ja tilalle tulevat AVI- ja ELY-virastot. Maaherrojakaan ei enää ole. Väliportaan hallinnossa maakuntaliiton asema samalla vahvistuu. Uudistusta on valmisteltu alueellisissa työryhmissä. Vaikka uudistusta on valmisteltu perusteellisesti, niin toiminta käytännössä on arvoitus. Myös kolmen viraston jääminen hallintoon askarruttaa.

Arjen sujumisen näkökulmasta huolettaa eniten väestömme ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä kykymme huolehtia tässä kehitystrendissä peruspalveluista. Tällä hetkellä sataa työntekijää kohti on 50 huollettavaa lasta ja eläkeläistä. Seuraavan 20 vuoden aikana luku nousee75 huollettavaan. Syynä on demografian nopea muutos, jonka puolestaan aiheuttavat pienentyneet syntyvät ikäluokat sekä ihmisten pidentynyt elinikä. Miten valtionosuudet kehittyvät tätä taustaa vasten ja mitkä edellytykset kunnilla on järjestää silloin peruspalvelujen tuotanto? Keskustelussa työurien jatkamisesta kannetaan huolta hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä.

Paikallisesti Kuusamossa olemme valtuuston yksimielisellä päätöksellä todenneet tarvitsevamme erikoissairaanhoidon palveluja mielenterveydenhoitoon ja leikkaustoimintaan liittyen. Pitkien etäisyyksien vuoksi erikoissairaanhoidossa emme voi jäädä OYS:n varaan ja valtakunnallinen kehityskin tähtää keskittämisen sijaan kasvavaan alueelliseen tuotantoon. Nyt on löydettävä toimintakonsepti, jossa kohtuuhinnalla käytettävissä olevilla resursseilla nuo toiminnot sekä muut lakisääteiset palvelut ja muut yhdessä sovitut palvelut järjestetään. Julkinen palvelutuotanto on luonnollisesti vankka perusta, mutta myös yksityisiä palveluja tarvitaan täydentämään.

Kansalaisten turvallisuus on parin vuoden aikana tullut huolenaiheeksi. Miten kansainvälisesti turvalliseksi luokitellussa maassa runsaan kahden vuoden aikana on sattunut kolme järkyttävää tragediaa Jokelassa, Kauhajoella ja nyt viimeksi Espoon kauppakeskuksessa? Mikä yhteiskuntaamme vaivaa?

Vähitellen kansainvälistyvässä yhteiskunnassa saamme kansainvälisiä vaikutteita, jotka ovat johtaneet murheellisiin tapahtumiin. Kasvatus ja koulutus, perhe-elämä, työyhteisöjen toiminta, viranomaistoiminta sekä erilaiset sosiaaliset verkostot vaativat syvällistä analyysiä. Väkivaltaan liittyen juuri eduskunnassa käsittelyssä oleva aselaki joutuu suurennuslasin alle.

Kaikki tilanteet, joissa metsästys- tai käsiaseita käytetään väärin väkivaltaan perheissä tai toreilla, lisäävät paineita tiukentaa aselakia ja aseiden saatavuutta. Luvattomat aseet sekä väkivaltaan ja muuhun epäterveeseen käyttöön liittyvät hakemukset on karsittava pois. Mutta kynnystä harrastaa metsästystä tai ammuntaa ei mielestäni tule nostaa. Kestävä riistanhoito, muut terveyttä ja turvallisuuttakin lisäävät harrastukset tarvitsevat kipeästi nuorta harrastajakuntaa. Ammunnan harrastamiseen liittyvä aseiden säilytys on ratkaistava asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta.

Menneen vuosikymmenen tapahtumista tulee ottaa oppia, mutta silti katse on optimistisesti suunnattava tulevaan. Siksi toivotankin kaikille oikein hyvää vuotta 2010!

Ystävieni Eijan, Päivin ja Susannan muistoille

Maanantai 28.12.2009 klo 18:55 - Tuomo Hänninen

Elämämme koostuu valtaosin myönteisistä asioista ja tapahtumista, mutta arkeemme kuuluvat myös vastukset ja varjopuolet. Ilouutisten ohella joudumme kohtaamaan myös suruviestejä. Runsaan vuoden aikana näistä suru-uutisista eniten ovat koskettaneet ihmisen silmin katsoen kesken jääneiden elämänkaarien taustat. Näihin tilanteisiin meillä on paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia.

Opiskelukaverini Eija Kesälahti nukkui pois viime elokuussa. Eijan kanssa opiskelimme samalla Alkio-opiston vuosikurssilla 1976–1977. Tuon jälkeen tapasimme pari kertaa myöhemmin opintojemme yhteydessä. Säännöllisiksi juttutuokiomme muuttuivat Eijankin muutettua töihin Kuusamoon ja Koillissanomiin 1980-luvun lopulla. Ystäväni sairastuttua vakavasti oli tapanani nykyisessä työssäni pitemmän vapaan lopussa vierailla hänen luonaan. Viime syksynä tuota mahdollisuutta ei suruviestin tultua enää ollutkaan. Osaltaan Eija oli myös myötävaikuttamassa valtiosihteeri Terttu Savolaisen kanssa tammikuussa 2007 Helsingissä järjestämämme kurssimme 30-vuotisjuhlan onnistumiseen. Kauniit muistot kaikesta jäivät.

Oppilaani ja kälyni Päivi Virranniemen valoisa ja moniulotteinen taival päättyi lokakuun alussa viime vuonna. Hän teki päivätyön nuorten parissa ja häneltä riitti lämpimiä sanoja meille kaikille. Lahjakas Päivi oli kovaa vauhtia kouluttautumassa kasvatusalalle, kun vakava sairaus keskeytti kaiken. Viimeiseksi jääneeseen tapaamiseemme sisältäni tuli pakottava tarve käydä moikkaamassa, seuraavaa kertaa ei tullutkaan. Hienot muistot monista eri tilanteista eivät himmene.

Suvivirren päivä viime keväänä pysäytti eduskunnan, keskustaväen ja varmaan koko pohjalaiskansan, kun pidetty kollegamme Susanna Haapoja menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen. Varapuhemiehemme kuvasi osuvasti Susannan avointa olemusta ja persoonaa muistosanoissaan eduskunnassa. Muistotilaisuus Kauhavalla oli erityisen koskettava. Osaltani ei ollut helppo käsittää, että torstain rupattelu terveyteen liittyvistä asioista ennen kyselytuntia jäisi viimeiseksi. Heti tuon jälkeen hän lähti viimeiselle matkalle rakkaaseen kotimaakuntaansa. Vieläkin on välillä tunne, että Susanna valoisana ilmestyy eri tilanteisiin.

Hyvien ystävieni ja yhteistyökumppaneideni Eijan, Päivin ja Susannan sekä kotikyläläisen Seppo Palosaaren ja muiden kavereiden viimeistä matkaa haluan muistaa Petri Laaksosen ”Hyvää matkaa” laulun sanoin:   

Taas valo viiltää taivaanrantaa  
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.