Koulutus

Alakoulun opinnoissa Kiitämän koululla sain hyvän pohjan innostavien opettajien Taimi Tornbergin ja Eila Hekkalan ohjauksessa. Keskikoulun kävin Nilon koululla ja opinnot jatkuivat Kuusamon lukiossa. Vaikka murrosiässä ruumiillinen työ ja urheilu olisivat kiehtoneet opiskelua enemmän, kirjoitin vuonna 1974 keskitasoa paremmin paperein ylioppilaaksi.

Vaikka keskikoulun ammatinvalintaan olin selkeästi kirjannut – jälkeenpäin saamani kortin varmentamana - ykkösvaihtoehdoksi agronomin tutkinnon, toiseksi sotilasuran ja kolmanneksi vaihtoehdoksi DI-tutkinnon, ei heti kirjoitusten jälkeen asia ollutkaan selvä. Asiaa piti pari vuotta pohtia.

Varusmiespalvelus Poh.Pr:ssä Hiukkavaarassa, kivääri-Rauk niinikään Hiukkavaarassa ja sissi-RUK Haminassa palauttivat vanhan uratoiveen takaisin. Upseerin ura pienestä pohtimisesta huolimatta ei sittenkään kiinnostanut. Nykyinen sotilasarvoni on reservin yliluutnantti ja toivotonta ei yleneminen liene.  

Armeijan jälkeen hoidin opettajien sijaisuuksia ja sitä seurasi hyvin antoisa vuosi Alkio-opistolla Korpilahdella vapaavalintaisella linjalla. Opinnot sisälsivät järjestökoulutusta, yhteiskunnallisia ja vapaavalintaisia opintoja. Mieleenpainuneita olivat hyvin avoimet keskustelut poikien ja tyttöjen kesken nuorten asioista ja tietenkin aatteelliset pohdiskelut. Lentopalloa pelasin tuolloin puoliammattilaisesti ja minut houkuteltiin Korpilahden Urheilijoiden lentopallojoukkueeseen. Vieläpä niin, että minut nimettiin joukkueen kapteeniksi.

Henkisiä mittelöitä oli myös. Aatepoliittisen teemaviikon kirjoituskilpailun I-palkintona tulleeseen Santeri Alkio-kirjaan opiston silloinen rehtori, nykyisin Ilkan päätoimittaja fil.tri Kari Hokkanen on kirjoittanut: ”Tunnustukseksi aatteesta ja taidosta”. Runsaasta urheilusta huolimatta myös opinnot hoidin tunnollisesti. Pari stipendiä helpotti opiskelijan tiukkaa taloutta. 

Opiston antaman vankan pohjan ansiosta agronomin opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa alkoivat syksyllä 1977. Latokartanon maalaisyhteisö Viikissä tarjosi turvallisen asuin- ja opiskelupaikan. Mutta mielelläni viikonloppuisin piipahdin Laimi-tädin baarin Eiraan ja Sisko-tädin keittiöherkkujen pariin Myrskylään. Pohjalainen osakunta ja Botta sekä Helsingin Opiskelevien Keskustanuorten (HOKN) toiminta täyttivät vapaa-aikaa.  

Opinnoissa oli kesäisin harjoittelua. Kesän 1978 olin Nivalan Sarjankylässä, 1979 kotipitäjän Kuusamon Osuusmeijerin juustolassa ja kesän 1980 Oulun Maaseutukeskuksen ja Kuusamon kunnan palkkaamana ns. hajamiljoonan tiedottajana ja salaojituksen tarpeen kartoittajana. Kävin tuolloin melkeinpä kaikilla silloisilla aktiivitiloilla. Näitä oli 680 kpl. Kirjanpitoharjoittelun suoritin Oulun Maaseutukeskuksessa kesällä 1982 Oulussa.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista oli jo tuolloin pulaa, sillä 4. opiskeluvuoden aikana rupesi tulemaan pyyntöjä olla käytettävissä täällä alkamassa olleen vakinaistuvan maatalousopetuksen vetäjäksi. Agronomin (n. 180 ov) tutkinnon suoritin keskimääräisessä vauhdissa hieman tavallista laajemmalla aineyhdistelmällä. Laudaturtyö ”Nurmirehuvaltaisen ruokinnan taloudellisuus Pohjois-Suomen maidontuotantotiloilla” on taatusti aito ja aineisto käsin poimittu kirjanpitotilojen tiedoista. Tutkintoon sisältyi maatalousaineiden lisäksi metsätaloutta ja markkinaekonomiaa. Kielitaitoakin vahvistin. Pystyn kommunikoimaan äidinkielen lisäksi englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi.

Opintojen aikana syntyi myös arvokkaita tuttavuuksia. Maanviljelystalouden approbaturin töitä ohjasi Kalevi Hemilä, edeltävillä kursseilla opiskelivat Esa Härmälä ja Paavo Mäkinen. Maatalouspolitiikan cl-tentin loppumerkinnän noutamisen yhteydessä jäi lämpimänä mieleen silloisen tiedekunnan dekaanin, sittemmin Helsingin yliopiston rehtorin ja nykyisen kanslerin, suuresti arvostamani MMT Risto Ihamuotilan sanat. Hän totesi: ”Poikkeuksellisen kypsiä vastauksia”. Arvosanaksi tuli erinomaiset tiedot ilman suullista kuulustelua. Näitä opiskeluasioita olen hänen kanssaan muistellut myöhemmin neuvotteluissa yliopistoyhteistyöstä Oulun ja Helsingin yliopiston kanssa. Tuttuja vaikuttajia tänään kaikki edellä mainitut.

Opettajan ja sittemmin maatalousoppilaitoksen rehtoriksi siirryttyä kuului kelpoisuusehtoihin auskultointi. Pedagogiset opinnot (n. 35 ov) suoritin lukuvuoden 1985-1986 aikana Maatalousnormaalikoulussa Järvenpäässä. Samaan aikaan käynnistyi myös uusille rehtoreille räätälöity Opetushallituksen järjestämä rehtorikoulutus (8 ov) . Tuon koulutuksen merkeissä pääsin ensimmäistä kertaa käymään keväällä 1991 Brysselissä.

Oulun yliopiston järjestämiin soveltuviin lisäkoulutuksiin olen systemaattisesti osallistunut. LII-koulutus ( liikeidea, ihmiset, innovointi ) oli vuonna 1990, Aluekehityksen koulutusohjelma ( 15 ov) vuosina 1999-2001 ja nyt olen käynnistellyt Liikkeenjohdon koulutusohjelmaa ( n. 40 ov ). Muita lyhytkestoisia koulutuksia on lukuisia.