Työ

Kotitilan töiden tekeminen sekä Hännilän tilan renkinä olo ovat muistoja lapsuudesta. Vähän suurempana välillä harmitti, kun tuntui, että joka kesälle oli normaalien maatilatalouden töiden lisäksi joku leimikon loppu, ojalinjojen aukaisua tai pöllinajoa. Samalla toki tyydytin liikunnan tarvetta.

Niin aivan erikoinen kokemus, jota moni ikäiseni ei ole päässyt kokemaan tapahtui talvella 1961. Tällöin pääsin isän ja vanhimman siskoni Liisan mukana savottaan Kuontivaaraan. Kotitilallani on metsäpalsta tuossa jylhässä maisemassa. Metsurit ja hevosmiehet asuivat metsäkämpissä. Rauniot näistä taitavat näkyä vieläkin. Olin Liisan kipparina kantaen halkoja ja vettä hetteestä. Mieleeni on jäänyt erityisesti se, kun yleensä kerran päivässä kävin isän mukana kuorman haussa vaaran rinteestä. Alastulo kuorman kanssa oli jännittävä. Reen jalakseen pantiin ainakin yksi narulenkki, liukkaalla kelillä molemmille puolin jarruttamaan menoa. Myös hevosen tuli olla jalkava. Korvat höröllä illalla kuuntelin työmiesten juttuja ja taisin kihona opetella tupenpeluun alkeita. Tuppitaitoni ovatkin ihan kohtuulliset.

Opiskeluvuosien kesien harjoittelut ovat olleet antoisia. Työskentely Kuusamon Osuusmeijerin juustolassa ihan työmiehenä oli avartava, samoin kiertäminen melkeinpä kaikilla aktiivitiloilla isäntäväkiä haastatellen paljasti kaiken sen, mitä maatiloilla tehdään ja maatalouden tulevaisuudesta ajatellaan. Aktiivitilojen määrä onkin tippunut parissa vuosikymmenessä kolmannekseen silloisesta määrästä. Kirjanpitoharjoittelun tein Oulun Maaseutukeskuksessa kesällä 1982 ja sen kesän maatalousnäyttelyssä neuvojapäätteen esittelijänä. Pääsin myös postittamaan tuossa näyttelyssä ensimmäistä kertaa olleen IEVAN tulosteita. Tuttujakin oli asiakkaina.

Muuten työkokemus on painottunut koulutukseen ja kehittämiseen. Työskentely toisella asteella maatalousoppilaitoksessa ja ammatti-instituutissa nuorten parissa oli värikästä. Ammatillisen puolen lisäksi jouduttiin koko ajan paneutumaan kasvatuksellisiin asioihin.

Viimeiset kolme vuotta nykyisessä työpaikassani Koillismaan Kehitys Oy:ssä ovat olleet monipuolisia. Aikuisten tiedon jano on yllättänyt ja ilmapiiri aikuisopiskelijoiden ryhmissä on myönteinen. Ammattitutkintojärjestelmää olemme olleet luomassa Koillismaalle. Alkutuotannon lisäksi olen päässyt perehtymään matkailualan ja tietotekniikan koulutukseen. Rahoituksen niukkeneminen aikuiskoulutuksen järjestelyihin on ollut harmillinen asia. Niinpä koulutukseen kysyntään ei kaikilta osin ole voitu vastata.   

Kehittämiskeskuksen toiminta on avartanut yhteiskunnallista näkemystä ja tuonut EU-järjestelmän läheiseksi kehittämistoimissa. Moniulotteisessa ohjelmatyössä olen saanut olla mukana. On tehty Koillismaalle täksi ohjelmakaudeksi tavoite 1-ohjelmaa ja kevät 2001 meni Koillis-Suomen aluekeskusohjelmatyössä. Ohjelmat ovat tuttuja ja sormet syyhyävät päästä niitä määrätietoisesti toteuttamaan.