Suurpedot aiheuttavat vahinkoa

Lauantai 24.5.2008 klo 10:02 - Tuomo Hänninen

EU-jäsenyys muutti suurpetopolitiikkaa maassamme ja nykyään EU:n luontodirektiivin mukaan susi on kirjattu uhanalaisena lajina liitteeseen IV. Petokannan vakauttamiseksi maassamme on asiantuntijoiden toimesta valmisteltu suurpedoille (sudelle, karhulle, ahmalle ja ilvekselle) hoitosuunnitelmat, mutta näiden toimivuudesta ei ole vielä kunnon näyttöä ja seurantalaskennassa petolaumoja oli yllättäen hävinnyt. Maassamme arvioidaan olevan tällä hetkellä yhteensä noin 150 sutta kun viime vuonna luku oli päälle kahdensadan.

Petojen tappamia poroja löydettiin vuonna 2006 yhteensä 3 336. Eniten poroja tappoivat meillä maasuurpedoista ahma (39,2 %) ja susi (23 %), kolmanneksi eniten karhu (21,6 %). Myös ilveksen tappamia poroja löytyi runsaasti (yhteensä 643, 19,3 %). Aikaisempiin vuosiin verrattuna varsinkin susivahingot ovat lisääntyneet koko poronhoitoalueella yli 10 %, sillä vuosina 1994–2004 susien osuus petovahingoista oli vain 13 %.

Poronomistajille maksetut korvaukset ovat kasvaneet.  Vuotuinen kokonaissumma nousi nopeasti 1990-luvun alussa yli 1 milj. euron, lopulla jo reilusti yli 1,5 milj. euron. Viime vuosina kokonaissumma on lähinnä omavastuusta johtuen hieman laskenut, mutta vuonna 2005 petokorvaus oli jo 1,75 milj. euroa. Uusi laki riistavahingoista on tulossa syksyllä eduskunnan käsittelyyn.

Pedot, varsinkin sudet, aiheuttavat vahinkoa koirillekin. Kennelliiton keräämien tietojen mukaan viime jahtikaudella syyskuusta huhtikuulle 2008 susi raateli 18 ja ilves yhden koiran. Suomenajokoiria näistä oli kuusi. Menetettyjen koirien perheissä tätä jahtikautta ei lämmöllä muistella. Muutenkin petovahinkojen korvaamisessa valtiolla on ollut suuria vaikeuksia eivätkä kaikki vahingot ole edes Kennelliiton tilastoissa.

Raateleville pedoille haukkuva metsästyskoira on helppo saalis. Toki turvaliivejä koirien suojaksi on kehitetty, mutta takuita niiden toimivuudesta ei ole. Kyllä tunnelma luontoretkellä on alamaissa, jos koko ajan joutuu samalla jahtikaverin henkeä varjelemaan. Mielestäni sudenhoitosuunnitelmaa on toteutettava niin, että petokanta pysyy kohtuullisena.

Yksi kohta petopolitiikassa on nyt selvästi kehittymässä. Raatelevan pedon poistoluvan saaminen on nopeutumassa. Maa- ja metsätalousministeriö on ehdottanut toukokuussa, että riistanhoitopiireille annettaisiin oikeus myöntää erityisen merkittävää uhkaa aiheuttavien sekä turvallisuutta uhkaavien suurpetojen poikkeuslupia mihin vuoden aikaan tahansa.

Näin ensi vuonna päästään päiviä ja jopa yli viikon jahnauksesta kaatoluvan saamiseksi. Petovahinkoja muutos ei poista, mutta uusien vahinkojen ennaltaehkäisyyn asetusmuutos vaikuttaa karsien samalla myös turhaa byrokratiaa. Tuleva lupakäytäntö ja raatelevien petojen poistoluvat eivät ole helppoja riistanhoitopiirillekään.