Direktiivisammakoista on päästävä

Perjantai 6.2.2009 klo 15:03 - Tuomo Hänninen

Tämän viikon tiistain Helsingin Sanomia lukiessani hämmästykseni innokkaana muikunpyytäjänä ja vapaa-ajankalastajana oli suuri. Lehden tietojen mukaan EU oli esittämässä ilmoitusvelvollisuutta kaikista 15 kiloa ylittävistä vapaa-ajankalastajien saaliista. Tarkoituksena olisi ollut estää kalojen ylikalastus. Valitettavasti juttuun oli lipsahtanut pahan luokan asiavirhe. Ehdotus EU:n kalastuksenvalvontajärjestelmästä koskee vain suojeltujen, liikakalastettujen lajien vapaa-ajankalastusta avomerellä. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä Atlantin tonnikalan kalastusvalvontaa. Meillä kalastuslaki velvoittaa osakaskunnat huolehtimaan vuotuisen tuoton pyynnistä.

Voimaan tullessaan ehdotus vaikuttaisi myös Suomen merialueilla. Vielä on epäselvää ehdotetaanko ilmoittamisvelvollisuutta vain turskalle ja ankeriaalle vai tulisiko mukaan muitakin kiintiölajeja, kuten lohi ja punakampela. Vaikka ymmärrän asetuksen tarpeellisuuden tietyillä merialueilla ja tiettyjen ylikalastettujen kalalajien kohdalla, on ehdotusta vielä syytä tarkasti harkita ja ottaa huomioon erilaiset maantieteelliset ja kalastukselliset olosuhteet. Suomessa ei tällä hetkellä ole minkään lajin kohdalla ylikalastusongelmaa ja maallemme ehdotuksen läpimeno tiukimmassa tulkinnassaan tarkoittaisi lähinnä lisääntyvää byrokratiaa ja viranomaisille mahdottomia valvontaolosuhteita. Jatkuva vitsailun aihekin ehdotus eittämättä olisi.

Väärinkäsitysten lisäksi tämän asian uutisoinnissa harmittaa kansalaisten kuva EU:sta. Välillä hieman huvittavilta vaikuttavat, suurta julkisuutta saavuttavat direktiivit, kuten käyrien kurkkujen tapaus, romuttavat EU:n uskottavuutta. Tähän kun lisätään vielä täysin virheellistä tietoa, ei ole ihme, että kansan kuva EU:n tärkeydestä Suomelle saattaa hämärtyä. Nyt eurovaalien lähestyessä olisi tärkeää keskittyä selkeyttämään käsityksiä EU:sta ja tuoda esille miten ja mitä asioita europarlamentti ja komissio arjessaan käsittelevät. Toivoisinkin, että vaalien teemoiksi nousisivat ne asiat, joihin parlamentilla on oikeasti vaikutusta, eivätkä sisäpolitiikan kiemurat.