Mikael Agricola palasi Viipuriin

Perjantai 3.7.2009 - Tuomo Hänninen

Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola syntyi vuoden 1507 vaiheilla Pernajan pitäjässä. Poikkeuksellisen lahjakas nuori mies lähetettiin opintielle Viipuriin. Opintojen jälkeen hän työskenteli Turun piispan Martti Skytten avustajana ja jatkoi opintojaan vielä kolme vuotta Wittenbergissä. Elämäntyötä Agricola teki katedraalikoulun rehtorina ja ohessa hän harjoitti laajaa kirjallista työtä. Vuonna 1554 hänet vihittiin Turun piispaksi.

Äidinkielemme isä oli myös Suomen uskonpuhdistaja ja rauhanmies. Vuonna 1557 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa lähetti hänet rauhanvaltuuskunnan jäsenenä neuvottelemaan Novgorodiin rauhasta Venäjän ja Ruotsin kesken. Raskaan matkan uuvuttamana Agricola kuoli Viipurin lähellä huhtikuun 9. päivänä vuonna 1557.

Koska kirjakielemme isän tärkeät oppi- ja nuoruusvuodet ja elämän päätösvaihe liittyvät Viipuriin, on sinne pystytetty vuonna 1900 muistolaatta Agricolalle ja 1908 kuvanveistäjä Emil Wikströmin muovailema patsas. Molemmat muistomerkit hävisivät sodan melskeissä. Vuonna 2000 muistolaatta on pystytetty uudelleen venäläisen akateemikko Vladimir Smirnovin toimesta.

Suomessa on vietetty Mikael Agricolan 450-vuotismuiston juhlavuotta pari vuotta sitten ja järjestelyistä vastannut toimikunta nimitti erillisen valiokunnan patsaan pystyttämiseksi uudelleen. Hankkeessa oli asialle vihkiytyneiden suomalaisten lisäksi Viipurin puolelta kaupungin edustajia ja muita asiaa tukeneita tahoja. Viime lauantaina työ saatiin päätökseen ja patsas paljastettiin juhlavasti. Olin paikalla tuossa juhlassa eduskunnan edustajana. Samana päivänä avattiin Viipurin linnassa Agricola-perinnehuone.

Patsaalle on tehty uusi alusta Antrean harmaasta graniitista ja kuvanveistäjä Wikström on kuvannut patsaassa Agricolan puolivartalokuvassa puhuvassa asennossa, saarnamiehenä ja opettajana. Uusimisessa patsas valettiin uudelleen.  Patsaaseen sisältyy muistotaulu, joka kolmella kiellä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi, kertoo kirjakielemme isästä. Patsaaseen on hakattu vain tunnetut Raamatun sanat ”Autuaita ovat rauhantekijät”. Keskeisen paikan monumentti sai Pietari Paavalin kirkon edestä.

Paljastustilaisuuden juhlapuheessa ministeri Jaakko Numminen kuvasi pääkohdin Agricolan elämänvaiheita ja ansioita sekä patsaan pystyttämiseen uudelleen liittyviä yksityiskohtia. Patsaan hän luovutti toimikunnan puolesta Viipurin kaupungin hoitoon. Isäntäkaupungin ja paikallisen kirkon edustajien lisäksi juhlassa puhuivat arkkipiispa Jukka Paarma sekä valtiovallan puolesta ylijohtaja Riitta Kaivosoja Opetusministeriöstä ja minä eduskunnan puolesta. Puheenvuorossani ihastelin sitä, että 60 prosenttia alkuperäisen kielen sanastosta on säilynyt ja kannoin huolta pienten maiden kielten asemasta EU:ssa sekä internetin ja muun kansainvälistymisen puristuksessa.

Lämminhenkisen ohjelman vaikuttavin osa mielestäni oli historiaan peilaten se, kun Viipurin Akateeminen kuoro esitti Sibeliuksen Finlandian. Esitys ei olisi onnistunut sodan aikana eikä pitkään aikaan jälkeenkään. Viipurissa vieraillessanne suosittelen tutustumista sekä tähän kirkkoon että linnaan ja siellä olevaan perinnehuoneeseen. Oli hienoa nyt paremmin perehtyä Agricolan historiaan, sillä hänen kuolinpäivänsä huhtikuun yhdeksäs päivä on oma syntymäpäiväni ja kirjakielemme isän ansiosta päivä on vuotuinen liputuspäivä.