Nuorille turvaa joukkuelajeissa lainsäädäntöä soveltaen

Perjantai 30.10.2009 klo 14:49 - Tuomo Hänninen

Olin viime viikolla Budabestissa Suomen delegaation kapteenina urheilujohtajien, kansanedustajien ja Euroopan parlamentin edustajien kokouksessa, jossa pohdittiin paikallisten nuorten asemaa joukkuelajeissa urheilubisneksen alati kasvaessa. Kansainvälisten liittojen keulahahmot Sepp Blatter, Rene Fasel ja Hassan Moustafa olivat mukana pohtimassa tilannetta. Joukkueessamme kuuluivat kansanedustaja Ilkka Kantola ja Suomen Palloliiton nykyinen johtaja Pekka Hämäläinen.

Kansainvälisten urheiluliittojen tahto on, että rahan merkitystä vähennettäisiin. Paikalliselle ja kansalliselle nuorisotyölle annettaisiin parempi ja turvatumpi asema toimia. Tähän tavoitteeseen pyrittäisiin rajaamalla ulkomaalaisten pelaajien määrää per joukkue. Näin tulisivat paremmat mahdollisuudet nuorille ja nouseville paikallisille kyvyille. Samalla seurojen nuorisotyön mielekkyys taas kasvaisi.

Ongelmia aiheuttaa EU:n periaate ihmisten ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. Urheilu nähdään ammatiksi muiden joukossa, jolloin pelaajahankintoja ja sopimusvapautta ei voisi rajoittaa. Voin hyvin mielin yhtyä Budabestin kokouksen kannanottoon, jossa vedottiin urheilun erityislaatuisuuden tunnustamiseen. Urheilu ei ole pelkästään ammatti ammattien joukossa eikä urheilulla voida tähdätä vain taloudellisen hyödyn saavuttamiseen.

Lainsäädäntöä ja välillä virkistystä

Perjantai 23.10.2009 klo 14:21 - Tuomo Hänninen

Eduskuntaan on viimeisen kahden vuoden aikana alkanut muodostua uusi, mainio perinne. Toissa keväänä Sibelius-lukio kamarikuoro kävi ensimmäistä kertaa laulattamassa kansanedustajia ja eduskunnan henkilökuntaa Valtiosalissa. Vierailu on saanut jatkoa muun muassa viime joulun alla joululaulutapahtumalla ja tänään eduskunnassa päästiin taas ääneen. Tänään edustaja Risto Aution vetämässä tilaisuudessa elettiin syystunnelmia Uralin pihlajasta Katri-Helenan kauniiseen Syysunelma-kappaleeseen.

Vaikka eduskunnan kerhotoiminta on Urheilukerhossa tapahtuneen vakavan kavalluksen johdosta ollut kielteisesti esillä, tarvitsee kuluttava valiokuntatyö ja puoliksi lentäen tapahtuva sukkulointi palaverista toiseen vastapainoa. Urheilukerhon ja Eräkerhon toiminnot ovat läheisimpiä ja rientoihin kokoonnutaan iltaisin tai viikonloppuisin. Epävirallisessa kanssakäymisessä sosiaalinen puoli korostuu ja tulee arvokkaita henkilösuhteita kollegoihin ja virkahenkilöihin. Tällaisissa tapahtumissa työn arkihuolet unohtuvat ja saa tärkeää vastapainoa.

Toivottavasti tämä päivän kohokohta vakiintuu pysyväksi perinteeksi. Tämä kokoontuminen oli samalla keväällä menehtyneen, TENÄ:n silloisen puheenjohtajan Susanna Haapojan muistotilaisuus. Kiitos vielä kuoronjohtaja Marjukka Riihimäelle, kuorolaisille sekä tapahtuman järjestäneelle eduskunnan Teatteri- ja Näytelmäkerholle!

Vaalirahoitus kaipaa selkeyttä ja luotettavuutta

Perjantai 16.10.2009 - Tuomo Hänninen

Puolue- ja vaalirahoitusta pohtinut hallintoneuvos Lauri Tarastin johtama toimikunta päätti työnsä tiistaina. Yleisesti toivottua yksimielisyyttä ei työryhmässä löydetty, mutta äänestysten jälkeen toimikunta päätyi esittämään enimmäismäärää sekä puolueiden että ehdokkaiden kampanjakuluille. Lisäksi valtiontalouden tarkastusvirastoon perustetaan ajantasainen rekisteri, johon on ilmoitettava kaikki yli 2000 euron tuet. Rekisteri on tärkeä, avoimuutta lisäävä uudistus, koska näin tulevaisuudessa äänestäjät pystyvät jo ennen vaaleja katsomaan keiltä ehdokkaat ovat rahansa saaneet.

Tarastin toimikunnalle asetettiin korkeat ja ehkäpä jopa epärealistiset odotukset. Jälkikäteen jäi harmittamaan, ettei yksimielisyyttä löytynyt eikä hallitus näin pääse nuijimaan ehdotuksia suoraan pykäliksi. Lisäksi jos yksittäisille lahjoituksille laitetaan katto, saattaa eteen tulla perustuslaillisia ongelmia sananvapauden kanssa.

Täysin aukotonta järjestelmää on mahdotonta muodostaa, mutta Tarastin työryhmän ehdotukset antavat selkeät pelisäännöt, joiden varaan kampanjoita on helppo rakentaa. Selkeyttä ja luotettavuutta tämän kohun jälkeen tarvitaan kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi.

Omalta osaltani olen parista edellisestä eduskuntavaalista tyynellä mielellä. Ilmoituksia ei ole tarvinnut täydentää eikä ikäviä kyselyjä toimista ole tullut. Samalla linjalla aion myös jatkaa.

Eläinlääkintähuoltoa koskeva laki uudistuu

Perjantai 9.10.2009 klo 13:11 - Tuomo Hänninen

Tiistai-ilta venähti osaltani pitkäksi, kun täysistuntokäsittelyssä oli monta minua erityisesti kiinnostavaa lakia. Eduskunnalle tuotiin käsiteltäväksi lait vapaasti sivistystyöstä ja laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueille. Lisäksi eläinlääkintähuoltolain pykälät saatiin hiottua loppuun ja nuijittua lakikirjoihin.

Eläinlääkintähuoltolain uudistusta valmisteltiin elokuusta 2004 viime vuoden loppuun kahdessa eri työryhmässä, minkä jälkeen eduskunta käsitteli lain normaalisti valiokuntakierroksineen. Uudella, marraskuun alussa voimaan tulevalla lailla korvattiin vuodelta 1990 oleva laki. Lain tavoitteena on turvata kuntien eläinlääkäripalvelujen saatavuus, laatu sekä yksityisten palveluiden toimintaedellytykset ja valvonta. Parasta uudessa laissa on se, että hyötyeläinten eläinlääkinnälle saadaan selkeä ja hyvin resursoitu järjestelmä. Laki vaikuttanee välillisesti eläinlääkäreiden työoloja keventävästi ja samalla työssä jaksamista parantavasti.

Uuden lain mukana päivystys eriytyy hyötyeläinten ja pieneläinten osalta. Laissa sanotaan, että muille kotieläimille kuin hyötyeläimille peruseläinlääkäripalvelut olisi järjestettävä vain silloin, jos näitä palveluita ei ole muutoin yhteistoiminta-alueella saatavilla. Suuremmissa kunnissahan tämä ei ole ongelma kattavan yksityisen tarjonnan takia. Hankalampi on pieneläinten tilanne pienissä kunnissa ja harvaan asutuilla alueilla, jossa eläinlääkintä kokonaisuudessa toteutuu kunnallisen järjestelmän kautta. Mikä on palvelun taso ja eläinlääkinnän laatu, kun palvelujen kysyntä on rajallista ja kilpailua ei juuri tarjonnassa ole? Tilanne voi olla heikko myös kunnissa, joissa kuntakoko ja eläinten määrä on pahimmoilleen suuri. Kunnallista peruspalvelua ei ole, mutta yksityisiäkään palveluja ei verkkaisen kysynnän vuoksi synny. Mistä asti palvelut silloin haetaan?

Velvollisuutemme on huolehtia hyvinvointimme luojista, vanhuksista

Perjantai 2.10.2009 klo 13:41 - Tuomo Hänninen

Tämä viikko eduskunnassa oli hieman poikkeuksellinen. Ei nimittäin heti muistu mieleen milloin viimeksi eduskunta olisi kahtena päivänä peräkkäin äänestänyt hallituksen luottamuksesta. Tiistaina käytiin välikysymyskeskustelu vanhustenhuollosta, keskiviikkona äänestettiin ja jatkettiin valtioneuvoston tiedonannolla vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä. Eilen sitten hallitus ja pääministeri Vanhanen saivat selvän luottamuksen tiedonantoäänestyksessä.

Vanhustenhuolto nousi esiin ja välikysymyksen aiheeksi kanteluista, joiden selvittämiseksi eduskunnan oikeusasiamies hankki tietoja lääninhallituksilta. Niiden raporteista todettiin, että vanhustenhoito on paikoin surkeassa kunnossa. Uuden käänteen keskustelu sai kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan ikäihmisten laitoshoidon taso on viime aikoina parantunut.

Eri mielipiteistä huolimatta, selvää lienee kuitenkin, että vanhustenhuollon tilannetta on syytä parantaa, koska yksikin epäkohta ja epäinhimillinen kohtelu ovat liikaa. Rahaa ei vanhustenhuollosta huolehtivilla kunnilla ole koskaan ylen määrin, mutta lisäraha ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Osassa kuntia tarvitaan nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyssektorille ja erityisesti vanhustenhoivaan keskittynyttä erityisosaamista. Jos sitä ei omasta takaa löydy, asiantuntemusta voi hakea kuntien yhteistyötä parantamalla, lääneistä tai valtakunnan tasolta.

Lisäksi eduskuntaan on syytä tuoda erityinen laki vanhustenhuollosta. Vaikka Suomessa on voimassa olevaa ja toimivaa sääntelyä vanhustenhuollosta, ei se nykyisessä tilanteessa riitä. Tarvitaan tiukempaa normiohjausta ja yhdenmukaiset säädökset, jotta yhdenvertaisuus kaikissa kunnissa toteutuu.