Velvollisuutemme on huolehtia hyvinvointimme luojista, vanhuksista

Perjantai 2.10.2009 klo 13:41 - Tuomo Hänninen

Tämä viikko eduskunnassa oli hieman poikkeuksellinen. Ei nimittäin heti muistu mieleen milloin viimeksi eduskunta olisi kahtena päivänä peräkkäin äänestänyt hallituksen luottamuksesta. Tiistaina käytiin välikysymyskeskustelu vanhustenhuollosta, keskiviikkona äänestettiin ja jatkettiin valtioneuvoston tiedonannolla vaalirahoitukseen liittyvistä kysymyksistä. Eilen sitten hallitus ja pääministeri Vanhanen saivat selvän luottamuksen tiedonantoäänestyksessä.

Vanhustenhuolto nousi esiin ja välikysymyksen aiheeksi kanteluista, joiden selvittämiseksi eduskunnan oikeusasiamies hankki tietoja lääninhallituksilta. Niiden raporteista todettiin, että vanhustenhoito on paikoin surkeassa kunnossa. Uuden käänteen keskustelu sai kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan ikäihmisten laitoshoidon taso on viime aikoina parantunut.

Eri mielipiteistä huolimatta, selvää lienee kuitenkin, että vanhustenhuollon tilannetta on syytä parantaa, koska yksikin epäkohta ja epäinhimillinen kohtelu ovat liikaa. Rahaa ei vanhustenhuollosta huolehtivilla kunnilla ole koskaan ylen määrin, mutta lisäraha ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Osassa kuntia tarvitaan nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyssektorille ja erityisesti vanhustenhoivaan keskittynyttä erityisosaamista. Jos sitä ei omasta takaa löydy, asiantuntemusta voi hakea kuntien yhteistyötä parantamalla, lääneistä tai valtakunnan tasolta.

Lisäksi eduskuntaan on syytä tuoda erityinen laki vanhustenhuollosta. Vaikka Suomessa on voimassa olevaa ja toimivaa sääntelyä vanhustenhuollosta, ei se nykyisessä tilanteessa riitä. Tarvitaan tiukempaa normiohjausta ja yhdenmukaiset säädökset, jotta yhdenvertaisuus kaikissa kunnissa toteutuu.