Eläinlääkintähuoltoa koskeva laki uudistuu

Perjantai 9.10.2009 klo 13:11 - Tuomo Hänninen

Tiistai-ilta venähti osaltani pitkäksi, kun täysistuntokäsittelyssä oli monta minua erityisesti kiinnostavaa lakia. Eduskunnalle tuotiin käsiteltäväksi lait vapaasti sivistystyöstä ja laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueille. Lisäksi eläinlääkintähuoltolain pykälät saatiin hiottua loppuun ja nuijittua lakikirjoihin.

Eläinlääkintähuoltolain uudistusta valmisteltiin elokuusta 2004 viime vuoden loppuun kahdessa eri työryhmässä, minkä jälkeen eduskunta käsitteli lain normaalisti valiokuntakierroksineen. Uudella, marraskuun alussa voimaan tulevalla lailla korvattiin vuodelta 1990 oleva laki. Lain tavoitteena on turvata kuntien eläinlääkäripalvelujen saatavuus, laatu sekä yksityisten palveluiden toimintaedellytykset ja valvonta. Parasta uudessa laissa on se, että hyötyeläinten eläinlääkinnälle saadaan selkeä ja hyvin resursoitu järjestelmä. Laki vaikuttanee välillisesti eläinlääkäreiden työoloja keventävästi ja samalla työssä jaksamista parantavasti.

Uuden lain mukana päivystys eriytyy hyötyeläinten ja pieneläinten osalta. Laissa sanotaan, että muille kotieläimille kuin hyötyeläimille peruseläinlääkäripalvelut olisi järjestettävä vain silloin, jos näitä palveluita ei ole muutoin yhteistoiminta-alueella saatavilla. Suuremmissa kunnissahan tämä ei ole ongelma kattavan yksityisen tarjonnan takia. Hankalampi on pieneläinten tilanne pienissä kunnissa ja harvaan asutuilla alueilla, jossa eläinlääkintä kokonaisuudessa toteutuu kunnallisen järjestelmän kautta. Mikä on palvelun taso ja eläinlääkinnän laatu, kun palvelujen kysyntä on rajallista ja kilpailua ei juuri tarjonnassa ole? Tilanne voi olla heikko myös kunnissa, joissa kuntakoko ja eläinten määrä on pahimmoilleen suuri. Kunnallista peruspalvelua ei ole, mutta yksityisiäkään palveluja ei verkkaisen kysynnän vuoksi synny. Mistä asti palvelut silloin haetaan?