Ystävieni Eijan, Päivin ja Susannan muistoille

Maanantai 28.12.2009 klo 18:55 - Tuomo Hänninen

Elämämme koostuu valtaosin myönteisistä asioista ja tapahtumista, mutta arkeemme kuuluvat myös vastukset ja varjopuolet. Ilouutisten ohella joudumme kohtaamaan myös suruviestejä. Runsaan vuoden aikana näistä suru-uutisista eniten ovat koskettaneet ihmisen silmin katsoen kesken jääneiden elämänkaarien taustat. Näihin tilanteisiin meillä on paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia.

Opiskelukaverini Eija Kesälahti nukkui pois viime elokuussa. Eijan kanssa opiskelimme samalla Alkio-opiston vuosikurssilla 1976–1977. Tuon jälkeen tapasimme pari kertaa myöhemmin opintojemme yhteydessä. Säännöllisiksi juttutuokiomme muuttuivat Eijankin muutettua töihin Kuusamoon ja Koillissanomiin 1980-luvun lopulla. Ystäväni sairastuttua vakavasti oli tapanani nykyisessä työssäni pitemmän vapaan lopussa vierailla hänen luonaan. Viime syksynä tuota mahdollisuutta ei suruviestin tultua enää ollutkaan. Osaltaan Eija oli myös myötävaikuttamassa valtiosihteeri Terttu Savolaisen kanssa tammikuussa 2007 Helsingissä järjestämämme kurssimme 30-vuotisjuhlan onnistumiseen. Kauniit muistot kaikesta jäivät.

Oppilaani ja kälyni Päivi Virranniemen valoisa ja moniulotteinen taival päättyi lokakuun alussa viime vuonna. Hän teki päivätyön nuorten parissa ja häneltä riitti lämpimiä sanoja meille kaikille. Lahjakas Päivi oli kovaa vauhtia kouluttautumassa kasvatusalalle, kun vakava sairaus keskeytti kaiken. Viimeiseksi jääneeseen tapaamiseemme sisältäni tuli pakottava tarve käydä moikkaamassa, seuraavaa kertaa ei tullutkaan. Hienot muistot monista eri tilanteista eivät himmene.

Suvivirren päivä viime keväänä pysäytti eduskunnan, keskustaväen ja varmaan koko pohjalaiskansan, kun pidetty kollegamme Susanna Haapoja menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen. Varapuhemiehemme kuvasi osuvasti Susannan avointa olemusta ja persoonaa muistosanoissaan eduskunnassa. Muistotilaisuus Kauhavalla oli erityisen koskettava. Osaltani ei ollut helppo käsittää, että torstain rupattelu terveyteen liittyvistä asioista ennen kyselytuntia jäisi viimeiseksi. Heti tuon jälkeen hän lähti viimeiselle matkalle rakkaaseen kotimaakuntaansa. Vieläkin on välillä tunne, että Susanna valoisana ilmestyy eri tilanteisiin.

Hyvien ystävieni ja yhteistyökumppaneideni Eijan, Päivin ja Susannan sekä kotikyläläisen Seppo Palosaaren ja muiden kavereiden viimeistä matkaa haluan muistaa Petri Laaksosen ”Hyvää matkaa” laulun sanoin:   

Taas valo viiltää taivaanrantaa  
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Työkiireiden kautta joulurauhaan

Tiistai 22.12.2009 klo 23:17 - Tuomo Hänninen

Joulukuun alkupuoli itsenäisyyspäivästä jouluun on hallinnossa ja järjestöjen osalta kiireistä aikaa. Kun nämä kokoukset tulevat valiokuntien istuntokauden viimeistelyn ja eduskunnan budjettikäsittelyn täytteeksi, niin päivistä tulee pyöreitä eikä kaikkeen millään ehdi.

Otan viime viikolta pari päivää esimerkiksi. Maanantain maakuntavaltuuston kokoukseen Raaheen piti aamulla lähteä kotoa jo 5.45 henkilöautolla yhteiskuljetuksella Ouluun ja sieltä bussilla Raaheen. Tutustumisen jälkeen uuteen satamaan oli ruokailu ja vartin mittainen ryhmäpalaveri. Sekavaa maakuntavaltuuston kokousta pidettiin esitelmineen kolmisen tuntia. Vakiintunutta kokouskäytäntöä kaivattiin. Kokouksen jälkeen bussilla Kempeleeseen, josta edelleen autolla Oulunsaloon ja lentäen Helsinkiin niin, että ehdin vielä mukaan budjetin yleiskeskusteluun klo 19 jälkeen eduskuntaan ja kämpille klo 21.

Toinen ruuhkapäivä oli keskiviikko. Aamusaunan jälkeen perusopetuksen tuntijakotyöryhmän kokoukseen klo 8.30 Opetushallitukseen, josta edustajat hieman kesken kokouksen klo 10 kiiruhtivat alkaneisiin budjettiäänestyksiin. Sitten riensin kentälle ja suoralla lennolla Kuusamoon ja aamupäivällä alkaneeseen valtuuston kokoukseen klo 14. Olin varsinaisen budjettikäsittelyn ja kokouksen lopun läsnä. Valtuuston käsittelystä jäi yksituumainen ja talouden osalta määrätietoinen vaikutelma. Iltakoneella Helsinkiin niin, että olin kämpillä klo 23.50.

Kun muinakin viime viikon päivinä ohjelmaa on 6.30 lähelle puolta yötä, niin univajetta ja levon tarvetta viikolta kertyi. Tällä viikolla onkin ollut rauhallisempaa. Yksi kokouspäivä ja pari päivää muiden asioiden hoitamiseen.

Nyt on aika rauhoittua, syventyä joulun varsinaiseen sanomaan ja osallistua vain pariin kolmeen ennakolta sovittuun tapahtumaan.

Kiitän kaikkia hyvin sujuneesta yhteistyöstä kuluneena vuonna ja toivotan:

Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2010!

Kaksi kautta päihde- ja raittiusasiaa

Perjantai 11.12.2009 klo 22:21 - Tuomo Hänninen

Vuoden vaihteessa päättyy yksi mielenkiintoinen vaihe kansanedustajan urallani. Valtioneuvosto nimitti  vuonna 2004 uuden sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan (PRANK) ja minut sen puheenjohtajaksi. Jatkoin puheenjohtajana myös tällä vaalikaudella. Kahden kolmivuotiskauden jälkeen on aika antaa vetovastuu muille.

Neuvottelukunnan tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön apuna seurata päihdetilannetta Suomessa. Lisäksi kiinnitämme huomiota päihteiden tuotiin ulkomailta ja tuontimaiden tilanteeseen. Asiantuntijakuulemisten ja teettämiemme selvitysten pohjalta otamme sitten kantaa ja teemme toimenpide-ehdotuksia STM:lle, kunnille ja muille päihdeasioiden parissa työskenteleville tahoille.

Puheenjohtajakauden aikana olen pyrkinyt terävöittämään PRANK:n toimintaa. Olemme ottaneet välillä kärkevästikin kantaa havaitsemiimme ongelmakohtiin. Viimeksi aiheenamme olivat muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen irtisanomiset. Kauteni aikana uutena aiheena asialistoillemme on tullut peliriippuvuus ja myös tupakkakysymykset ovat palanneet esityslistoille.

Myönteisenä olen kokenut aktiivisen osanoton kokouksiin. Yleensä 60-80 prosenttia kiireisistä jäsenistä ja asiantuntijoista on ollut kokouksissa paikalla.  Muutamia kannanottojamme on käytetty lähteinä valiokunnissa ja näistä teemoista käytävässä keskustelussa. Vaikka huumeraportit välillä hirvittivät, niin nyt uskon vakiintuneen huumepolitiikan tuottavan panostusten myötä kansainvälisesti hyviä tuloksia. Peliriippuvuus vaatii aktiivisia toimia ja jatkuvaa seurantaa.

Nyt kauden päättyessä haluan sanoa lämpimät kiitokseni neuvottelukunnan jäsenille, varapuheenjohtajille Sadulle ja Pehrille sekä kaikille asiantuntijoille. Erityiskiitokset kuuluvat vuosien aikana neuvottelukunnan kulmakivinä toimineelle sihteeristölle! Tämä on ollut haastavasta aiheesta huolimatta myönteinen kokemus.

Siniristilippu hulmuaa 92-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle

Sunnuntai 6.12.2009 - Tuomo Hänninen

Tämä vuosi on monella tavalla tärkeä juhlavuosi Suomen itsenäisyydelle. Tasan 200 vuotta sitten pieni maamme siirtyi Ruotsille alistetusta maakunnasta Venäjän keisarikunnan autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi. Autonomian aika oli Suomella kansallisidentiteetin kehityksen aikaa. Saimme oman rahan, postin ja armeijan. 1800-luvun lopulla itsenäisyydestä haaveileva kansa nosti itsetuntoaan lisäksi kansallisromanttisen taiteen avulla, jolloin luotiin lukuisa joukko suomalaisia merkkiteoksia.

Itsenäiseksi valtioksi maailman valtioiden rinnalle Suomi liittyi 1917. Itsenäisyyden ensimmäinen vuosi aiheutti syvät haavat kansalaissodassa kärsineille, mutta sisäisistä kiistoista huolimatta Suomi onnistui pysyttelemään demokraattisena tasavaltana maailmansotien välin toisin kuin suuri osa muista Euroopan valtioista.

Muutama päivä sitten tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan ensimmäisistä laukauksista ja pommituksista. Vaikka huonoja uutisia kansainvälisestä tilanteesta oli kuultu pitkin syksyä -39, yllätti sodan syttyminen monet. 105 päivän ankarien taisteluiden jälkeen aseet vaikenivat maaliskuussa 1940 jättäen jälkeen tuhansia kuolleita, orpoja ja kodittomia.

Raskaista sotavuosista kuitenkin selvittää säilyttäen maamme itsenäisyyden. Lämmin kiitos kaikille sodan melskeissä omalla panoksellaan niin sota- kuin kotirintamallakin maamme etuja ajaneille itsenäisyydestämme.  Nyt 2000-luvullakin on helppoa yhtyä jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin lausahdukseen: ”Suomi on hyvä maa asua, paras meille suomalaisille”.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!