Ystävieni Eijan, Päivin ja Susannan muistoille

Maanantai 28.12.2009 klo 18:55 - Tuomo Hänninen

Elämämme koostuu valtaosin myönteisistä asioista ja tapahtumista, mutta arkeemme kuuluvat myös vastukset ja varjopuolet. Ilouutisten ohella joudumme kohtaamaan myös suruviestejä. Runsaan vuoden aikana näistä suru-uutisista eniten ovat koskettaneet ihmisen silmin katsoen kesken jääneiden elämänkaarien taustat. Näihin tilanteisiin meillä on paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia.

Opiskelukaverini Eija Kesälahti nukkui pois viime elokuussa. Eijan kanssa opiskelimme samalla Alkio-opiston vuosikurssilla 1976–1977. Tuon jälkeen tapasimme pari kertaa myöhemmin opintojemme yhteydessä. Säännöllisiksi juttutuokiomme muuttuivat Eijankin muutettua töihin Kuusamoon ja Koillissanomiin 1980-luvun lopulla. Ystäväni sairastuttua vakavasti oli tapanani nykyisessä työssäni pitemmän vapaan lopussa vierailla hänen luonaan. Viime syksynä tuota mahdollisuutta ei suruviestin tultua enää ollutkaan. Osaltaan Eija oli myös myötävaikuttamassa valtiosihteeri Terttu Savolaisen kanssa tammikuussa 2007 Helsingissä järjestämämme kurssimme 30-vuotisjuhlan onnistumiseen. Kauniit muistot kaikesta jäivät.

Oppilaani ja kälyni Päivi Virranniemen valoisa ja moniulotteinen taival päättyi lokakuun alussa viime vuonna. Hän teki päivätyön nuorten parissa ja häneltä riitti lämpimiä sanoja meille kaikille. Lahjakas Päivi oli kovaa vauhtia kouluttautumassa kasvatusalalle, kun vakava sairaus keskeytti kaiken. Viimeiseksi jääneeseen tapaamiseemme sisältäni tuli pakottava tarve käydä moikkaamassa, seuraavaa kertaa ei tullutkaan. Hienot muistot monista eri tilanteista eivät himmene.

Suvivirren päivä viime keväänä pysäytti eduskunnan, keskustaväen ja varmaan koko pohjalaiskansan, kun pidetty kollegamme Susanna Haapoja menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen. Varapuhemiehemme kuvasi osuvasti Susannan avointa olemusta ja persoonaa muistosanoissaan eduskunnassa. Muistotilaisuus Kauhavalla oli erityisen koskettava. Osaltani ei ollut helppo käsittää, että torstain rupattelu terveyteen liittyvistä asioista ennen kyselytuntia jäisi viimeiseksi. Heti tuon jälkeen hän lähti viimeiselle matkalle rakkaaseen kotimaakuntaansa. Vieläkin on välillä tunne, että Susanna valoisana ilmestyy eri tilanteisiin.

Hyvien ystävieni ja yhteistyökumppaneideni Eijan, Päivin ja Susannan sekä kotikyläläisen Seppo Palosaaren ja muiden kavereiden viimeistä matkaa haluan muistaa Petri Laaksosen ”Hyvää matkaa” laulun sanoin:   

Taas valo viiltää taivaanrantaa  
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.