Uusi vuosi ja uusi, haastava vuosikymmen

Maanantai 4.1.2010 klo 11:31 - Tuomo Hänninen

Syvä taloudellinen lama on sävyttänyt elämäämme syksystä 2008 lähtien. Leimaa antavia ajalle ovat viennin romahtaminen, yhteisöveron tuoton lasku, valtion velkaantuminen sekä työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden raju kasvu. Samalla kansalaisten rahankäyttö on muuttunut varovaiseksi.

Suurin uudistus tässä vuodenvaihteessa liittyy aluehallintoon. Lääninhallitusten toiminta entisessä muodossa lakkaa ja tilalle tulevat AVI- ja ELY-virastot. Maaherrojakaan ei enää ole. Väliportaan hallinnossa maakuntaliiton asema samalla vahvistuu. Uudistusta on valmisteltu alueellisissa työryhmissä. Vaikka uudistusta on valmisteltu perusteellisesti, niin toiminta käytännössä on arvoitus. Myös kolmen viraston jääminen hallintoon askarruttaa.

Arjen sujumisen näkökulmasta huolettaa eniten väestömme ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä kykymme huolehtia tässä kehitystrendissä peruspalveluista. Tällä hetkellä sataa työntekijää kohti on 50 huollettavaa lasta ja eläkeläistä. Seuraavan 20 vuoden aikana luku nousee75 huollettavaan. Syynä on demografian nopea muutos, jonka puolestaan aiheuttavat pienentyneet syntyvät ikäluokat sekä ihmisten pidentynyt elinikä. Miten valtionosuudet kehittyvät tätä taustaa vasten ja mitkä edellytykset kunnilla on järjestää silloin peruspalvelujen tuotanto? Keskustelussa työurien jatkamisesta kannetaan huolta hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä.

Paikallisesti Kuusamossa olemme valtuuston yksimielisellä päätöksellä todenneet tarvitsevamme erikoissairaanhoidon palveluja mielenterveydenhoitoon ja leikkaustoimintaan liittyen. Pitkien etäisyyksien vuoksi erikoissairaanhoidossa emme voi jäädä OYS:n varaan ja valtakunnallinen kehityskin tähtää keskittämisen sijaan kasvavaan alueelliseen tuotantoon. Nyt on löydettävä toimintakonsepti, jossa kohtuuhinnalla käytettävissä olevilla resursseilla nuo toiminnot sekä muut lakisääteiset palvelut ja muut yhdessä sovitut palvelut järjestetään. Julkinen palvelutuotanto on luonnollisesti vankka perusta, mutta myös yksityisiä palveluja tarvitaan täydentämään.

Kansalaisten turvallisuus on parin vuoden aikana tullut huolenaiheeksi. Miten kansainvälisesti turvalliseksi luokitellussa maassa runsaan kahden vuoden aikana on sattunut kolme järkyttävää tragediaa Jokelassa, Kauhajoella ja nyt viimeksi Espoon kauppakeskuksessa? Mikä yhteiskuntaamme vaivaa?

Vähitellen kansainvälistyvässä yhteiskunnassa saamme kansainvälisiä vaikutteita, jotka ovat johtaneet murheellisiin tapahtumiin. Kasvatus ja koulutus, perhe-elämä, työyhteisöjen toiminta, viranomaistoiminta sekä erilaiset sosiaaliset verkostot vaativat syvällistä analyysiä. Väkivaltaan liittyen juuri eduskunnassa käsittelyssä oleva aselaki joutuu suurennuslasin alle.

Kaikki tilanteet, joissa metsästys- tai käsiaseita käytetään väärin väkivaltaan perheissä tai toreilla, lisäävät paineita tiukentaa aselakia ja aseiden saatavuutta. Luvattomat aseet sekä väkivaltaan ja muuhun epäterveeseen käyttöön liittyvät hakemukset on karsittava pois. Mutta kynnystä harrastaa metsästystä tai ammuntaa ei mielestäni tule nostaa. Kestävä riistanhoito, muut terveyttä ja turvallisuuttakin lisäävät harrastukset tarvitsevat kipeästi nuorta harrastajakuntaa. Ammunnan harrastamiseen liittyvä aseiden säilytys on ratkaistava asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta.

Menneen vuosikymmenen tapahtumista tulee ottaa oppia, mutta silti katse on optimistisesti suunnattava tulevaan. Siksi toivotankin kaikille oikein hyvää vuotta 2010!